Jalkapallon säännöistä päättää International Football Association Board eli lyhyesti IFAB, joka julkaisee jalkapallon sääntökirjan vuosittain. IFAB muodostuu viidestä jalkapalloliitosta, nimittäin Englannin, Skotlannin, Walesin ja Pohjois-Irlannin jalkapalloliitoista sekä Kansainvälisestä jalkapalloliitosta eli FIFA:sta.

Jos tuntuu epäreilulta, että Iso-Britannialla on näin vahva edustus, täytyy muistaa, että se on nykyaikaisen jalkapallon synnyinmaa. Lisäksi näillä neljällä ensimmäisellä liitolla on yksi ääni kullakin, kun taas FIFA:lla on neljä ääntä. Päätökset menevät läpi kuudella äänellä kahdeksasta.

Jalkapallon sääntökirja on yli 100-sivuinen opus ja se löytyy muun muassa Suomen Jalkapalloliiton sivuilta. Se sisältää jalkapallon säännöt sekä toimintaohjeita tuomareille, liittyen muun muassa sijoittumiseen, kehon kieleen, kommunikointiin sekä liikkumiseen.

Pelikenttä ja pallo

Jalkapallon pelikentän mitat on hyvin tarkkaan määrätty, muun muassa keskiympyrän, maalialueen ja rajojen pituus metrin ja paikoin jopa senttimetrin tarkkuudella. Lisäksi kentän täytyy olla kokonaan nurmea, tai jos kilpailumääräykset sallivat, se voi olla myös keinotekoista materiaalia. Joka tapauksessa sen värin tulee olla aina vihreä.

Lisäksi pelikentällä on tekninen alue, joka on varattu vaihtopelaajille, valmentajille, fysioterapeuteille sekä muille taustahenkilöille.

Myös virallisissa jalkapallopeleissä käytettävien pallojen täytyy täyttää tietyt vaatimukset esimerkiksi mittojen suhteen, mutta tähän on oikotie, sillä tällaisessa pallossa lukee yleensä FIFA Quality tai IMS International Match Standard.

Joukkueet

Jalkapallo-ottelu käydään aina kahden joukkueen välillä. Enimmäismäärä pelaajia on 11 per joukkue, ja näistä yhden täytyy olla maalivahti. Joukkueet saattavat kuitenkin joutua pelaamaan otteluita alimiehistöllä, esimerkiksi ulosajojen takia, mutta tällekin on rajansa, sillä joukkueella täytyy olla vähintään seitsemän pelaajaa, tai ottelu ei voi alkaa tai jatkua.

Pelaajavaihtoja on kansainvälisellä tasolla kolme per joukkue per ottelu, mutta A-maajoukkuetasolla niitä voi olla kuusi. Alemman tason otteluissa voidaan pelaajavaihtojen määrästä sopia joukkueiden kesken ja ilmoittaa määrä erotuomarille.

Edestakaisia pelaajavaihtoja ei voi tehdä, paitsi harrastajatasolla. Edestakaisella pelaajavaihdolla tarkoitetaan sitä, että kertaalleen pelistä pois vaihdettu pelaaja tulee uudelleen peliin mukaan. Maalivahtia voidaan vaihtaa, ja hänen tilalleen voi tulla kuka tahansa pelaaja.

Ylimääräiset henkilöt halutaan pitää poissa pelikentältä, tämä koskee ennen kaikkea teknisen alueen henkilöitä tai kentälle satunnaisesti ryntääviä faneja. Jos näitä henkilöitä kentälle eksyy, on luvassa pelikatkoja ja rangaistuksia.

Jokaisella joukkueella on kapteeni, jonka tunnistaa kapteenin nauhasta käsivarressa. Joukkueen kapteenilla ei sen kummoisempia etuoikeuksia ole, mutta hän on vastuussa joukkueensa käyttäytymisestä.

Erotuomaristo

Pelaajien lisäksi jalkapallokentällä on ottelun aikana erotuomari sekä muita tuomareita. Erotuomari johtaa ottelua ja on vastuussa jalkapallon sääntöjen täytäntöönpanosta. Hänellä on täysi määräysvalta ja koska hän ei pysty olemaan koko ajan kaikkialla, hän kuuntelee muiden tuomareiden näkemyksiä tilanteista. Kaikki erotuomarin pelitilanteisiin liittyvät päätökset ovat lopullisia.

Avustavien erotuomareiden tehtävänä on ilmoittaa lipullaan, kun pallon on poissa pelistä eli mennyt rajan yli, ja se, kumpi joukkueista saa esimerkiksi kulmapotkun tai rajaheiton. Hänen tehtäviinsä kuuluu myös pelaajavaihdon valvonta. Avustavien erotuomareiden lisäksi voi pelissä olla neljäs erotuomari sekä lisäerotuomareita.

Ottelun kesto

Jalkapallo-ottelu koostuu kahdesta puoliajasta, joista kummankin kesto on 45 minuuttia. Erotuomari määrää, milloin peliaika loppuu ja hän voi myös määrätä pelattavaksi lisäaikaa esimerkiksi loukkaantumisiin, pelaajavaihtoihin ja maalien juhlintaan kuluneen ajan korvaamiseksi. Tämä lisäaika näytetään puoliajan viimeisen minuutin lopulla.

Joukkue, joka on tehnyt eniten maaleja, voittaa. Jos maaleja on tehty yhtä paljon, päättyy joukkue tasan. Esimerkiksi maailmanmestaruuskilpailussa ja muissa turnauksissa, jotka perustuvat pudotuspeleihin ottelu ei voi päättyä tasan, vaan sitä käydään eri keinoin, kunnes voittaja löytyy.

Ensin pelataan kaksi viidentoista minuutin pituista jatkoaikaa, joita kutsutaan nimellä jatko-ottelu. Jos tilanne on näiden jälkeen yhä tasan, käydään rangaistuspotkukilpailu. Jatko-ottelussa voidaan käyttää myös, turnauksesta riippuen, kultainen maali-sääntöä, jolloin peli päättyy, kun jatko-ottelussa on tehty maali. Ilman tätä sääntöä jatkoaika pelataan loppuun saakka.

Maali

Maali on ehkä tärkein asia jalkapallossa, sillä niiden saanti määrittelee, kumpi joukkue voittaa. Maali syntyy, kun pallo ylittää maaliviivan muodostavan päätyrajan kokonaan. Jalkapallossa ei erotuomareiden apuna vielä vuonna 2017 ole maalikameroita tai videotarkistuksia, joten maalien, rikkomusten ja paitsioiden tuomitseminen on täysin heidän silmiensä varassa.

Tämä on yksi kuumimmista puheenaiheista jalkapallon sääntömuutoksista keskusteltaessa, sillä ihmissilmä ei ole täysin luotettava, pelit ovat nopeutuneet eikä tuomari voi seurata montaa tilannetta yhtä aikaa. Muutoksia on kuitenkin tulossa pikkuhiljaa, sillä vuonna 2018 aletaan Espanjan liigassa tarkistaa videolta epäselviä maalitilanteita.

Pelin aloittaminen

Jalkapallossa kenttäpuolten valinta suoritetaan teikkauksella. Teikkaus tarkoittaa kolikonheittoa, jossa vieraskapteeni arvaa, tuleeko kruuna vai klaava. Jos hän arvaa oikein, hän saa valita puolen, jos väärin, valitsee vastajoukkueen kapteeni puolen. Hävinnyt joukkue aloittaa ottelun ja teikkauksen voittanut joukkue aloittaa toisen puoliajan.

Peli alkaa, ja pallo on pelissä, kun se selkeästi liikkuu. Aiemmin sen täytyi liikkua eteenpäin, mutta sääntöuudistuksen myötä mikä tahansa suunta käy.