Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut ovat kansainväliseltä nimeltään UEFA Euro. Kansainvälinen jalkapallo jakautuu kuuteen maanosaliittoon ja näistä Euroopan maanosaliitto on nimeltään UEFA. UEFA Euro-turnaus järjestetään joka neljäs vuosi ja sen voittaja saa nostaa ilmaan Henri Delaunay-pokaalin.

Idean isä

Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut olivat alun perin Henri Delaunayn idea. Delaunay oli itse pelannut jalkapalloa pariisilaisjoukkueessa ja toiminut sen jälkeen tuomarina. Hän lopetti kuitenkin tuomarinuransa, kun samassa ottelussa nielaisi vahingossa pillinsä ja sai pallon naamaansa, jonka seurauksena häneltä katkesi kaksi hammasta. Rakkaus lajiin ei kuitenkaan kärsinyt ja hän toimi ensimmäisenä FIFA:n varapuheenjohtajana ja oli järjestämässä ensimmäisiä jalkapallon maailmanmestaruuskisoja vuonna 1930.

Henri Delaunay ehdotti Euroopan-mestaruuskisojen järjestämistä jo vuonna 1927. Ehdotus ei saanut kuitenkaan paljoakaan kannatusta ja hän luopui ideasta. Euroopan maanosaliitto UEFA perustettiin vuonna 1954 ja idea maanosan sisäisestä mestaruudesta sai uutta tulta alleen. Delaunay kuoli vuonna 1955, eikä ehtinyt nähdä ideansa toteutuvan, mutta oli luontevaa, että turnauksen pokaali nimettiin hänen mukaansa.

Henrin poika Pierre sai tehtäväkseen suunnitella pokaalin ja se palveli vuoteen 2008 saakka, jolloin Espanjan joukkueen kapteeni Iker Casillas nosti ilmaan uuden, suuren ja painavamman pokaalin, jonka toivottiin paremmin symboloivan Euroopan-mestaruuden tärkeyttä verrattuna muihin turnauksiin.

Turnauksen voittajat ja toiseksi tulleet saavat kultaiset ja hopeiset mitalit. Kisoissa pelattiin myös pronssimitalista eli kolmannesta tilasta, mutta siitä luovuttiin vuoden 2008 kisojen jälkeen. Kaksissa turnauksissa, nimittäin vuosina 2008 ja 2012 jaettiin kuitenkin vielä pronssimitaleja semifinaaleissa hävinneille joukkueille, mutta siitä on sittemmin luovuttu.

Ensimmäiset EM-kisat vuonna 1960

Jalkapallon ensimmäiset Euroopan-mestaruuskisat pidettiin Delaunayn kotimaassa Ranskassa vuonna 1960, jolloin 17 maata osallistui turnaukseen, mutta poissa olivat sellaiset vahvat jalkapallomaat, kuten Englanti, Hollanti, Länsi-Saksa ja Italia. Loppuottelussa pelasivat Jugoslavia ja Neuvostoliitto.

Neuvostoliiton kapteenina toimi legendaarinen maalivahti Lev Yashin, joka kuitenkin päästi yhden maalin sisään ja ottelu meni jatkoajalle tilanteessa 1-1. Neuvostoliiton Viktor Ponedelnik kuitenkin teki voittoisan maalin ja vei maansa ensimmäiseen Euroopan-mestaruuteen.

Vuoden 1968 kisat

Seuraavat kolme turnausta pelattiin samaan tyyliin, vain neljä maata sai osallistua karsintojen jälkeen. Toisen Euroopan-mestaruuden voitti Espanja ja kolmansissa vuoden 1968 kisoissa nähtiin neljän maan joukossa Englanti, joka osallistui ensimmäisen kerran näihin kisoihin.

Englanti pelasi loppuottelussa Jugoslaviaa vastaan ja peli voisi kuvailla alusta saakka vihamieliseksi. Kummallakin puolella käytettiin väkivaltaa aina kun tuomarin silmä vältti, mutta viimeinen niitti tuli Alan Mullerylle, kun Jugoslavian pelaaja Dobrijove Trivic potkaisi häntä sääreen syöttötilanteessa. Mullerylta paloi pinna totaalisesti ja hän potkaisi Triviciä nivusiin. Trivic lyyhistyi nurmen pintaan, ja Mullery lensi ulos kentältä.

Vuoden kisoissa päätettiin toisesta semifinalistista harvinaisella tavalla. Isäntämaa Italian ja Neuvostoliiton ottelu oli päättynyt tasapeliin, joten voittaja päätettiin ratkaista kolikkoa heittämällä. Kolikko suosi Italiaa, joka pelasi finaalissa Jugoslaviaa vastaan. Tämäkin ottelu päättyi tasapeliin, mutta tällä kertaa kolikonheitto-idea hylättiin. Sen sijaan ottelu päätettiin käydä uudestaan ja Italia nousi Euroopan-mestariksi.

80-luvun kisoja

Vuoden 1980 kisat toivat suuria muutoksia, sillä nyt päätettiin kisoihin ottaa kahdeksan maata neljän sijasta. Mestaruuden vei kuitenkin Länsi-Saksa, jolla oli jo yksi Euroopan-mestaruus tilillään. Yllätyksestä vastasi Belgia, joka näytti kykynsä jalkapallomaana pelaamalla finaalissa Länsi-Saksaa vastaan.

Vuoden 1984 kisoja hallitsi Ranska ja ennen kaikkea Michel Platini. Hän teki yhdeksän maalia vain viidessä pelissä ja nousi jalkapallolegendojen, kuten Diego Maradona, rinnalle. Hänen kolme hattutemppuaan siivittivät Ranskan semifinaaleihin Portugalia vastaan, joissa matka meinasi kuitenkin katketa. Hiuksia nostattavan jännittävä ottelu meni jatkoajalle ja Marseillen jalkapallokentän kannustaessa Platini vei Ranskan finaaliin Espanjaa vastaan. Ranska voitti Euroopan-mestaruuden ja nousi todelliseksi jalkapallomaaksi.

Pienten maiden nousu

Vuoden 1992, 2004 ja 2016 kisoissa nähtiin, miten pienemmät maat pystyvät aina silloin tällöin löylyttämään valtaapitäviä jalkapallomaita. Tanska sai vuonna 1992 vain hieman yli viikon aikaa koota joukkue jalkapallon Euroopan-mestaruuskisoihin, kun Jugoslavia ei pystynyt sisällissodan takia osallistumaan. Tästä ei mennyt kuin vajaa kuukausi ja Tanskan joukkue nosti pokaalin ilmaan turnauksen päätteeksi.

Tanskan joukkueella ei ollut mitään menetettävää, ja he olivat jo karsinnoissa pelanneet erinomaisia pelejä. He jättivät taakseen niin Ranskan kuin Hollanninkin ja pelasivat finaalissa Saksaa vastaan. Tanska voitti Saksan 2-0 upealla joukkuepelillä.

Vuoden 2004 kisoissa mestariksi kruunattiin Kreikka. Moni nyrpisteli nenäänsä Kreikan joukkueelle, mutta Saksan Bundesliigassa vuosikausia valmentanut Otto Rehhagel oli saanut joukkueen upeaan iskuun. Kreikka nujersi sekä Ranskan välierissä, että Portugalin loppuottelussa, mukaan lukien sellaiset pelaajat kuten Zinedin Zidane, Thierry Henry, Cristiano Ronaldo sekä Luis Figo.

Vuoden 2016 sensaatiosta vastasi Islanti. Tämä hyvällä mielellä ja optimismilla pelannut joukkue pudotti muun muassa Englannin kisoista, mutta matka tyssäsi isäntämaa Ranskan kanssa pelattuun otteluun. Loppuottelussa pelasivat Ranska ja Portugali Cristiano Ronaldon johdolla, joka kuitenkin loukkaantui ensimmäisellä puoliajalla ja joutui lopettamaan. Tästä huolimatta Portugali vei voiton ja pokaalin.